Kauhajoki Ruokamessut 4.-6.9.2015
Etusivu Palaute Yhteystiedot

Kauhajoen Ruokamessut 25 vuotta

Miten päädyit esiintymään Ruokamessuille, miten monena vuonna olet ollut mukana ja missä roolissa?
- Ensimmäisen kerran olin messukeittiössä esiintymässä vuonna 1998. Silloin, Vuoden hovimestariksi valittu ravintolapäällikkö Jussi Laakso Helsinkiläisestä ravintola Lordista ja kaikkien tuntema tapakouluttaja ” rouva sininen” Kaarina Suonperä, olivat messukeittiössä esiintymässä ja tarvitsivat show’hunsa kokin.

Olimme olleet jo muutamina vuosina ruokamessuilla Etelä-Pohjanmaan Kotitalousteknikko yhdistyksen jäsenten kanssa keittämässä ja myymässä Pohjalaista perinneruokaa eli Klimppisoppaa paikalla syötäväksi ja kotiin vietäväksi. Ja perinne taitaa edelleen jatkua, mutta toisen ryhmän toimesta. Kotitalousteknikko yhdistyksen puheenjohtajana tuolloin toiminut Pia Nurmela työskenteli noihin aikoihin messutoimistossa messupäällikkö Lea Ojasen oikeana kätenä ja Pia lupasi olla minulle assarina ja tehdä melkein mitä vain, kunhan vain suostun esiintymään Laakson ja Suonperän kanssa. Otin haasteen vastaan ja siitä se alkoi, monet hauskat, jännittävät ja opettavaiset vuodet Kauhajoen Ruokamessujen messukeittiössä, myöhemmin ihan messukeittiön vastaavana.

Olin aktiivisesti mukana n. 16 vuotta ja noista ajoista jäi paljon mukavia muistoja ja hyviä ihmissuhteita. Työesteiden vuoksi jäin vuonna 2011 kokonaan pois messukeittiöstä, mutta sitten olikin jo muiden vuoro.

Mitä messut ovat sinulle antaneet ja mikä niissä on ollut hauskinta?
- Ihmiset, Ihmiset ja Ihmiset! Lukuisat messuvieraat, messukeittiössä vierailleet monet esiintyjät ja vieraat sekä ehdottomasti messuorganisaatioon kuuluvat henkilöt ja muut messuille talkoiden myötä osallistuneet ihmiset, perheet, isät, äidit ja lapset.
Oikeastaan ei tuntunut syyskesältä kun vasta sitten, kun tapasi messuilla nuo kaikki loistavat henkilöt!
Kauhajoen Ruokamessut ovat osanneet valita loistavat messupäälliköt; Lea Ojanen ja Kirsti Vuori ovat vuosien varrella osoittaneet olevansa todella huippu tyyppejä niin ihmisinä kuin ammattilaisina. Heidän kanssaan oli aina mukava tehdä työtä!

2000 luvun alkupuolella keittiömestari Jaakko Kokki Kolmonen oli useana vuonna messukeittiössä esiintymässä ja juontamassa ja minä toimin hänelle assarina ja välillä kävin kotitalousteknikkojen kanssa keittämässä klimppisoppaa. Kolmonen on loistava paitsi omassa ammatissaan, mutta myös juontaja, aivan verraton henkilö. Kolmoselta sain monia hyviä oppeja ja vinkkejä, joiden avulla olen myöhemmin selvinnyt kiperistäkin tilanteista. Noihin aikoihin messukeittiössä vieraili paljon politiikkaan vaikuttaneita henkilöitä kuten mm. Esko Aho ja Paavo Lipponen. Molemmilla herroilla pysyi veitsi kädessä ja niin vaan miehet kokkasivat Kolmosen johdolla.

Erityisesti mieleeni on jäänyt, kun vuonna 2003 esiintyjäksi saapui ranskalainen keittiömestari Georg Pralus. Hän on maailman kuulu sous vide kypsennyksen keksijä ja kehittäjä. Sous vide kypsennys tarkoittaa raaka-aineiden kypsennystä ilmatiiviisti, vakuumipussissa, hitaasti ja matalalla lämmöllä. Tämä ruuanvalmistustekniikka on nykyisin laajasti käytössä niin teollisuudessa kuin ravintoloiden keittiöissä ja viime vuosina se on rantautunut jo ihan kotikeittiöihinkin.  Messukeittiön vastuuhenkilö sain sopia tulevien esiintyjien kanssa kaikista käytännön järjestelyistä, joka oli todella antoisaa ja mukavaa. Herra Pralulla oli mukanaan tulkki, suomalaissyntyinen Sirpa Aaltio-Kosman, jonka kanssa sovin esityksissä tarvittavista raaka-aineista ja välineistä yms. Minun oli hankittava herra Pralulle mm. kanaa ja naudantalia eli spekkiä, kuten he tuon raaka-aineen kuvailivat. Suomessa noista raaka-aineista kumpikaan ei enää juurikaan ollut käytössä ja sitäkös ranskalaiset pitivät ihan kummallisena asiana. Yritin tarjota heille broileria, mutta se ei tullut kuuloonkaan. Se piti olla aitoa kanaa! No, kana löytyi ja me suomalaisethan viemme naudantalin yleensä lintulaudalle, joten jokainen voi hiljaa itsekseen miettiä, mistä sen rasvan löysin. Herra Pralus suostui puhumaan vain ja ainoastaan ranskaa eikä sanaakaan englantia, kuten ranskalaiset henkilöt yleensäkin. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut. Hän kutsui minua koko ajan ”assistantikseen”. Kun yhteinen kieli puuttui niin ilmeet ja eleet pantiin kehiin ja niin me yhdessä sopuisasti kolme päivää keittelimme. Lopuksi Pralus kutsui minut perheeni kanssa Ranskaan, kotiinsa vieraaksi. Reissu on toki tekemättä, mutta muisto on edelleen mukava ja syvällä sydämessä.

Jossain vaiheessa messupäällikkönä aloitti Vuoren Kirsti ja minulla pesti jatkui ja sain suunnitella messukeittiöön ohjelmia ja olla muutenkin mukana messuorganisaation muiden toimijoiden kanssa. Se oli työntäyteistä, mutta todella mukavaa ja itselleni antoisaa myös ammatillisesti. Joskus oli niin kiireinen esiintymistahti, että muiden esitysten aikana kuorin juureksia puhujapöntössä. Keittiömestarit Markus Maulavirta, Aki Wahlman, Janne Pekkala ja Sami Garam ovat olleet useita kertoja messukeittiössä kokkaamassa. Pekkalalla ja Garamilla oli hauskoja esityksiä, joista ei huumoria puuttunut.

”Lapset keittiössä” oli vuonna 2004 messukeittiössä teemana ja silloin esiintymässä olivat tyttäreni Piia ja hänen ystävänsä Hanna. Tytöt olivat tuolloin vasta 11- vuotiaita, mutta todella reippaita ja ruuat ja esitykset sujuivat hyvin. Molempien pää juuri ylettyi esiintymispöydän yli ja pelkäsin että he jänistävät, mutta hienosti he homman hoitivat ja saivat jakaa jopa nimmareita kuten muutkin julkkikset.

Vuonna 2005 messukeittiössä oli vieraana saksalaiset Timur Böse ja Tarek Bütt Hampurin Wehrwöht -messujen kokkikilpailun voittaja kaksikko. Ohjelman mukaan heidän piti valmistaa kampelaa ja siihen olin heille aineet varannut, mutta he innostuivatkin tekemään Saksalaisten merimiesten herkkua, Lapskoussia. Onneksi raaka-aineet ovat yksinkertaiset, joten se ei tuottanut ongelmia, mutta kesken esityksen toinen pojista pyysi minulta lihamyllyä. Saksalaisen keittiömestari Pralusin kanssa esiintyminen oli onneksi opettanut minulle sen, että ilman käsin veivattavaa vanhanaikaista lihamyllyä, ei kotoa kannata kylille lähteä. Äkkiä mylly autosta ja pöytään kiinni, mutta kokki-poika ei ollut ikinä moista kapistusta nähnytkään eikä hän ymmärtänyt miten se toimii. Siitä esityksestä tuli aika hauska, kaikki nauroivat kun jauhoin hänelle lihaperunat mummon myllyllä. Ja niin oli Lapskoussi saksalaiseen tapaan syntynyt. 

Messukeittiössä on vuosien varrella ollut monenlaista esitystä ja aihetta; On käsitelty luomua useampaankin kertaan, tehty erilaisia kattauksia ja esitelty erilaisia astioita joihin ruuan vai laittaa esille. Rikkaruohoistakin on kokattu ja valmistettu maakunnan nimikkokukasta ”Rentun Ruususta” kakkua. Yrttikuningatar Mirja von Knorring on ollut kertomassa ajatuksiaan ja yrttien saloja. Laulava keittiömestari ”Peppi Pitkätossu” on pitänyt lapsille sopivaa ruuanvalmistusta. Vuosien varrella esiintymässä on ollut keittiömestareita ympäri Suomenniemen. Kauhajoen Kotitalousoppilaitoksen monet restonomi-opiskelijat ovat myös olleet useina vuosina opastamassa messukeittiön kuulijoita. Molekyyligastronomiaa sekä uskomuksia ja totuuksia on pohdittu Anu Hopian johdolla.
Ja lopuksi kaikki rupesi sujumaan ihan kuin Strömsössa, kun Matias Jungar juonsi Gastro Botnia- keittiöiden mestareiden esiintymisiä.

Onko tapahtunut kommelluksia tai erityisiä onnistumisia tai elämyksiä?
- Messut olivat alkamassa ja minun oli tarkoitus kuumentaa jotain kattilassa, mutta totesin että joku oli unohtanut sahata esiintymispöydän hellan päältä pois. Silloin tuli hiukan kiire, että oikeat ihmiset ja sopiva saha löytyivät ajoissa. Hätää ei oikeasti kuitenkaan koskaan tullut, koska paikalla oli aina luotettava ja osaava messurakentamisen ammattilainen Hannu Törrönen.
- Joinakin vuosina esiintymistavaroita piti olla hyvinkin paljon ja jouduin vuokraamaan jopa kuomullisen peräkärryn, että sain kaikki tavarat mukaan. Hiuksia nostattavaa oli sitten peruuttaa se yhdistelmä kahden auton väliin messuteltan keittiön seinän taakse. Jokainen nainen varmaan ymmärtää miksi.
- Ilman omaa jatkojohtoa, en koskaan mene minnekään, vieläkään. Se on aina tarpeellinen, koskaan niitä ei ole tarpeeksi eikä ainakaan siellä missä niitä tarvitaan.
- Messuyöt kannattaa aina viettää hotellihuoneessa yhdessä suolapurkin kanssa. Kaikki muut raaka-aineet selviävät teltan messukeittiössä, mutta suola kiteytyy, eikä se suotu seuraavana päivänä esityksissä tulemaan purkista ulos. Sen valitettavasti opin jo ihan ensimmäisinä messukeittiö vuosina.
Mikä messujen merkitys on seudullisesti?
- Kauhajoen Ruokamessuilla lähellä tuotettu ruoka ja ruuan tuottajat ovat aina olleet pääosassa. Maakunnan monet maut tunnetaan ihan varmasti paremmin nimenomaan Kauhajoen Ruokamessujen ansiosta niin paikallisesti kuin ihan valtakunnallisestikin.
Hämes-Havunen on myös erittäin vaikuttava ja elämyksellinen talonpoikaismiljöö, jonne ruoka ja nimenomaan lähiruoka on luonnollisesti aina sopinut. Tiedän, että Kauhajoen Ruokamessut tunnetaan laajalti koko Suomenmaassa. Kauhajoen Ruokamessuilla on myös ollut vahva osuus viestiessään Etelä-Pohjanmaasta Ruoka-maakuntana. 
Entä mikä merkitys niillä on ollut mukana olleille keittiömestareille ja ravintoloille?
- Keittiömestarit ovat vuosien varrella saaneet tuoda omaa osaamistaan, reseptejään ja omia työpaikkojaan messuvieraille tunnetuksi. Itse koin sen hyvin positiivisesti ja monesti vuoden aikana silloisessa työpaikassani kävi asiakkaita, joihin olin tutustunut nimenomaan messukeittiössä. Ja toisin päin, ravintolan asiakkaat tulivat messuille minua tapaamaan.
Vuosina 2009 ja 2010 mukana olivat myös Gastro Botnia-ravintolat. Tässä hankkeessa oli mukana lähiruokaideologiaan toimintansa perustavia ravintoloita Suomesta ja Ruotsista. Myös ruotsalaisia keittiömestareita oli tuolloin esiintymässä messukeittiössä ja heillä oli tosi mielenkiintoisia reseptejä ja erilaisia tapoja valmistaa ruokaa kuin meillä täällä Suomessa. Ruotsissa gastronomia on kuitenkin aina ollut meitä jonkin verran edellä ja uskon, että myös messuvieraat kokivat nuo lahden toisen puolen tuulahdukset mielenkiintoisina. Se on saattanut myös houkuttaa Pohjanmaan rannikkokuntien asukkaita messuille.
- Messujen ansiosta keittiömestareilla ja lähiruuan tuottajilla on ollut hyvä mahdollisuus tutustua toisiinsa ja tehdä kauppaa sekä suunnitella ja ideoida uusia molempia hyödyttäviä tuotteita.
- Kauhajoen Ruokamessuilta löytyi monia sellaisia tuotteita, joita ei kaupasta saanut eli juuri sellaisia tuotteita, joita ravintolassa tarvitaan kun halutaan tarjota elämyksiä asiakkaille. Myös laivojen keittiömestarit kävivät etsimässä erikoisuuksia ja uutuuksia messuilta laivojen ruokapöytiin.
Mitä toivoisit messuilta tulevaisuudessa?
- Toivon että messut jatkuvat ja ihmiset, jotka siellä työskentelevät jaksavat tehdä tuota haasteellista, mutta antoisaa työtä edelleen.
- Toivottavasti messu paikka säilyy Hämes-Havusessa, eikä messuista yritetä turhaan tehdä liian isoja vaikka se varmasti tuloksen kannalta olisi hyvä. Isoja ja kasvottomia messuja on tässä maassa jo ihan tarpeeksi. Pitäkää ne edelleen läheisinä, mukavina ja tunnelmallisina Kauhajoen Ruokamessuina.
- Lähiruoka teema kannattaa säilyttää, mutta pieni kansainvälisyys messukeittiön esiintyjissä voisi lisätä mielenkiintoa. Ihmiset matkustavat nykyisin paljon ja ovat kiinnostuneita muiden maiden ruuista. Kansainvälisiä ruokia voi valmistaa myös Suomessa kasvatetuista ja tuotetuista lähialueen raaka-aineista, mausteita ja ruuanvalmistustekniikoita vain hiukan muuttamalla.
- Syömisen sosiaalisuus, yhdessä syöminen on itsestään selvää muissa maissa, mutta me suomalaiset olemme sen kaikessa kiireessä ja hulinassa unohtaneet. Messukeittiön esityksissä sitä voisi mukavalla tavalla pikku hiljaa uudelleen ”juurruttaa” suomalaisiin.
- Syöminkien yöhön toivoisin enemmän ”lähi-katu-ruokaa” ja panostusta sen markkinointiin. Messujen teema kantaisi koko messujen ajan yötä päivää kun myös illalla kadulla juhlijat voisivat nauttia, suomalaista Lähi- Street Foodia. Ruuan tekijöitä, ideoita ja osaamista varmasti löytyy.

Terveisin: Kirsi Ekola
Keittiömestari Härmästä